Koti ja työ Lieksassa tarjoavat mahdollisuuden edistää itselle merkittäviä asioita

Aikuisiällä Suvi Haapalehto löysi kodin Lieksasta, jonka etäinen sijainti sopii hyvin luonnonsuojelutyötä tekevälle. Täällä häntä viehättävät monipuolinen luonto, aktiivinen seuratoiminta ja perinteinen talkoohenki.

Suvi Haapalehto kertoo olevansa kotoisin vähän kaikkialta. Hän on syntynyt Inkoossa, mutta kasvanut Savossa. Opiskellut Lapissa ja asunut myös ulkomailla. Viimeiset kaksikymmentä vuotta koti on ollut Lieksassa.

“Alunperin en tullut Lieksaan jäädäkseni, vaan töiden perässä. Kun sain vakituisen työpaikan, teimme puolison kanssa päätöksen jäädä Lieksaan. Perheen kasvaessa mahdollisti sijoittuminen myös oman asunnon ostamisen läheltä kouluja ja palveluita”, Haapalehto muistelee.

Nykyisin hän asuu Timitrassa, Pielisen rannalla ja kivenheiton päässä Lieksan keskustasta. Haapalehto työskentelee Metsähallituksella ja koordinoi soiden ja metsien ennallistamistyötä. Se on tärkeä osa arkea.

“Luonnonsuojelutyö Metsähallituksen Järvi-Suomen Luontopalvelualueella käy täältä käsin hyvin. Toimipisteeni on Lieksassa, mutta työskentelen muuallakin. Muun muassa Pohjois-Karjalan ja Ylä-Savon suojelualueet ovat tulleet tutuiksi. Työ on merkityksellistä, sillä saan edistää itselleni merkittäviä asioita”, hän kertoo.

Kotiportailta suoraan metsään ja tähtitaivaan alle

Asuttuaan pitkään Lieksassa Haapalehto on oppinut näkemään, kuinka suuri osa luonto on Lieksan kaupunkia. Se tarjoaa elämyksiä niin asukkaille kuin muualta tuleville.

“Lähellä on Koli, mutta monilta unohtuu, että Patvinsuon kansallispuistokin on näkemisen arvoinen, vaikuttava luontokohde. Alueen luontoreitit nousivat suureen suosioon korona-aikana. Ryntäysten myötä on huomattu, että täältä löytyy hyviä polkuja myös muualta kuin kansallispuistoista.”

Haapalehdon mielestä metsäpolkuja kaupungin kannattaakin markkinoida. Metsähallitus ja Lieksan kaupunki ylläpitää niitä ja ne ovat kävijöiden suosiossa. Parasta on hänen mukaan kuitenkin se, että Lieksassa luontoreiteille ei välttämättä tarvitse edes lähteä. Elämykset ovat parhaillaan jokapäiväisiä.

“Monet pääsevät metsään kotiportailta. Sitä ei ole tarjolla Etelä-Suomessa. Tähtitaivasta ilman valosaastetta”, hän kiittelee.

Etätyötä tekevän unelma

Koti Lieksassa on Haapalehdolle arjen ihanaa tasapainoa. Hän sanoo, että sopivan asunnon voi löytää sopuhintaan ja helposti. Etäisyydet ovat pitkiä, mutta julkista liikennettä onneksi vielä on.

“Täältä löytyy sopivasti tilaa ja erilaista ympäristöä, missä liikkua. Itse pääsen pyörällä toimistolle alle kymmenessä minuutissa. Jos työ ei ole paikkaan sidottu, voi tämä ulkona liikkuvalle ja retkeilevälle olla unelma”, Haapalehto sanoo.

Etätyötä tekevälle Lieksa onkin todellinen löytö. Luonto tarjoaa resursseja elinkeinoelämälle, ja matkailupalvelujen lisäksi Lieksassa on paljon toimivaa metsätaloutta, niin yksityisomistajilla kuin valtiollakin. Biotalous on alueen kasvavia toimialoja.

Työympäristönä Lieksa on Haapalehdon mukaan vertaansa vailla.

“Täällä ihmiset ottavat vastaan ja perehdyttävät. Työkulttuuri on monella tapaa murroksessa, mutta Lieksassa on halua tehdä töitä yhdessä. Työkulttuurissa rakenteet on aina oltava, mutta työpaikan kulttuurin luovat ihmiset.”

Rauhallinen kaupunki, jossa talkoohenki kukoistaa

Lieksassa yhteisöllisyyden voi aistia nopeasti. Ihmiset ovat rauhallisia, “savolaisen lupsakoita”, vaikka eivät Haapalehdon mukaan luonnehdinnasta tykkääkään. 

“Ystävällisyys ja avuliaisuus on paikallisille tunnusomaista. Viime talvena vaarojen polut menivät umpeen, eikä niille mielinyt lähteä jatkuvien oman pihan lumitöiden takia. Seuraavana päivänä sai huomata, että salaperäinen henkilö oli aukonut polkuja. Välillä yllättyy, kun huomaa jonkun auttavan pyyteettömästi”, Haapalehto kokee. 

Tämä on hänen mukaansa perinteistä talkoohenkeä, mikä on yhä voimissaan Lieksassa. Muun muassa Lieksan ravit järjestetään talkoovoimin. Yhteisöllisyys näkyy myös lasten ja nuorten matalina harrastusmaksuina.

“Peruspalvelujen lisäksi Lieksasta löytyy aktiivista seuratoimintaa. Lapseni ovat harrastaneet kaikkea judosta, taitoluisteluun ja jalkapalloon. Musiikkiopistossa yksi lapsistani on voinut opetella pianonsoittoa.” 

Tuntemattomiakin on helppo puhutella. Kynnys laskee, kun löytyy yhteisiä puheenaiheita.

“Kaupassa on tapana siunailla hintoja ja satunnaisesti tyhjentyneitä hyllyjä, ihan kaikkien kanssa. Lapissa sanotaan, että ‘junan tuomia ei hyväksytä’, mutta Lieksassa ei katsota ketään kieroon”, Haapalehto kertoo.

Sinua voisi kiinnostaa myös